Kesäinen Tarina


.   Englanninkielinen lyhytelokuva 2023


Kesäinen Tarina  Ampiaisen Torin varhaiset osat yhdistyvät 

(Linkit elokuviin on merkitty keltaisella taustavärillä) 


Me käytiin kesällä Suomea sukuloimassa ja ensin oltiin Pohjanmaan isomummolassa.  

Pysähyttiin matkalla pensaa ottamaan ja minä sain pissata ja jäätelön.

Kerran ei ollu vessaa ja mentiin mettään ja siellä oli jääkaappi ja ihan  kurassa sohva ja risoja pulloja 

ja aika vanha sukka puussa että äitiä yökötti.

Mummolla oli hierojatuoli mutta se jurrasi sähköä liikaa kannikoihin ja joku mekaani sai kattoa sen

myöhemmin.

Menin toisen talon pihaan ja siellä oli ihan vanha mummo ja se puhu mulle että mistä sä siihen tipahdit

että oonko mä metsätyttö ja mä nauroin sille ja se anto omenan.  

Mummo sano että se oli se Aina ja se on vähän kumma.  Se sen talo oli menny tuleen huonojen

sähköjen kanssa ja pelastusmiehet oli sammuttanu mutta ei se välittänny vaikka kaikki oli kastunu ja

seinä puhki.  Se laitto vaan kaikkee vanhaa lautaa ja kattomattoo sinne naulalla kiinni että ei tuuli lentäy

sisään ja ne kunnon vanhuuden hoidon ihmiset ei saanu sitä lähtemää laitokseen valmiille. 

Tauno rillasi tassuja ja savu nousi.  Ne joi kekkanaa ja mä sain limsaa jääkaapin ovesta.  

Me mentiin Torppakosken perällä käymään kanssa.  Niitten Jouni oli menny messuun poikien kanssa,

mutta tuli sitten kotiin ja sillä oli iso pussi ja se anto mulle kynän jossa oli apinan kuva.  Isä kysy mitä

se hommaa ku piha oli kynitty.  Jouni kerto että tuli muutostilaisuus kaivon takia.

Yöllä näin unta että oli paksu ukko kuninkaan tuolissa ja se söi piirakkaa niin paljo että tuli pökäle pökäle housuun 

ja äitiki sille huusi että mitäs oli ahne ja sitten ne meni yhessä taksiin ja ajo pois.

Me mentiin yhteen taloon ja siellä ei ollu ketään ku tavaroita vaan ja äiti sano että se on 

kuolleen pesän omaisuus vaan jääny.  

Se Senja oli muuttunu nurmiseksi ja se oli ollu sisko mummolle.

Siellä haisi kummituksille ja teki mieli mennä vähän vintille mutta äitiä kammotti kaikki seitit ja pimeä.  

Mummo sano että näittekö ne erikoiset kalut siellä huoneessa kun ne oli sen vanhan papan tekemiä.  

En mä muistanu kattoo niitä yhtään.  Ne oli harvinaisuudet ja se sano että harmi jos mulle ei jää muisti

kuvaan.  Äiti otti sieltä ilmasen puntarin seinältä.

Myöhään illalla mummo vielä valvo ja kaikki muutkin ja se kysy isältä sen työstä ja isä sano peleistä ja 

mummo sano sitten että onko se työ kun isot ihmiset leikkii sotaa tietokoneessa kaiket päivät kun 

isopappa oli ollu oikeassa sotakuopassa ja sinne jääny elämä kun suolet oli vaan sylissä ja kaverikin oli 

saman kylän poikia niin oli pää hävinny kokonaan ja arkussa oli liina tyhjän pään päällä.  Isä sano että 

sehän on leikkiä vaan ja kasvava haara ja mummo sano että perkeleen haara se on vaikka 

en mä saisi sellaisia kuunnella 

ja alkoi palella kun oikeastaan mä menin vaan vessaan ja se ovi oli raollaan.  

Ei me uitu siellä sitten ollenkaan ku oli virtaus ja se vei mennessään eikä sen kanssa kannata pelleillä ja

sitten me laitettiin kaikki pussit kyytiin ja ajettiin pois ja isä halusi limsaa vaikka se turvottaa ja äitikin

joi mun kanssa.  Mä sanoin että nyt me ollaan tämä ansaittu.

Mentiin toiseen mummolaan ja sielläkin oli vaan mummo kun vaari on haudattu maahan.  

Vaarin kivessä on enkeli kiinni ja kannulla saa kantaa ilmaseksi vettä.

Oltiin myöhään ehjänä mummon pihassa kun hirvi hirvi oli hypänny auton valoissa 

eikä siitä tiedä mitä sillä oli mielessä kun se voi kääntyä takaisin ja siinä saa sitten selvitellä vaikutuksista 

yhtiön kanssa jos tärähtää.

Mummo pisti kaikki valot loistamaan ja tuli yöpuku päällä.

Mummo asuu vanhassa talossa vaaralla.  Äiti kysyi miksi kaikki on vaan vaaraa ja vaaraa ja isä sanoi että 

piruko tietää mutta oikeasti se on kyllä Rajavaara mutta ne sanoo vaan vaara ja kyllä sen kaikki käsittää.

Pena oli ihan yksin niitten talossa kun ne meni kaupunkiin.  Isä kysyi vieläkö on kantturoita ja minä kysyin 

mitä ne on ja se sano että ne on maitosäiliöitä jotka haisee maajussille.

Kuulin kun mummo sano Penasta että se oli samentunut ja kulki pitkin pihaa eikä puhunu paljon mitään.  

Isä sanoi että saisihan se tukinaisia jos vaan hakisi ja mummo sano että ei se oo niin vaan eikä tiiä miten.

Aamulla Pena tuli ja puhu meille ja illalla ne meni isän kanssa saunaan ja ne otti lääkettä.  

Mummo hermostu ja veti johdot seinästä ja meni sänkyyn.

Pöydässä mummo kasto pullaa kahviin ja sano että laittaa hampaat sitte myöhemmin, että antaa niitten 

vielä irvistellä lasissa että jaksavat sitten luskuttaa suussa koko päivän.

Se kysy kaikkia asioita ja meijän naapureista ja kavereista.  Sanoin sille että ei me paljoa niistä tiedetä 

ku me pyöritetään arkea.  Äitillä ja isällä on satoja ystäviä kuitenkin mutta en tiedä missä ne on ja mummokaan ei tiennyt.

Toisessa ovessa on sellanen hissukka jolta äiti kysy kerran jotakin.  Kai sillä on sitten hyllypaperit, en tiiä.

Penaa ei näkyny sitten paljon.  Mummo sano että sillä oli ajoja kun on se raktori sentään ja saa vähän tienattua 

kun tekee mettäkaatojen töitä.

Isä sano että oli mettät häipyny ku ei meinannu tietää missä me oltiin.

Mummo sano että mettät pitää kaataa että on leipää ja mä sanoin että sähän syöt pullaa ja se nauro ja sano että se onkin 

sellanen verta uskova kuva enkä kysyny mikä se sellanen on.

Illalla tuli ukkonen ja mummo sano että oli aavistanu ku oli niin sähköä ilmassa.

Piti ottaa pyykkiä narulta ja varoa salamia.  Ei kannata uhitella sille, kun se pamauttaa vaikka keskelle ottaa jos se 

sen pään ottaa ja minä ajattelin että jos se sen ottaa niin miksi se sen haluaa sitten ensin rikkoo.

Mummo oli nähnyt lapsuudessa pallon salaman.  Isä sano että sen kun sais jotenkin kesytettyä.  

Mummo kysy että mitäs sinä sillä tekisit sitten ja isä sano että laittas sen leivän päälle. 

Kotimatkalla nukuin autoon ja pää oli ihan vinossa.  Näin unen etä isä vei kärryssä valkoista jauhoa

talon kattoon ja se hävisi sinne.  Sisällä oli silmän palvelijoita ja monta konetta ja ne teki ruokaa ruokaa ja se

lensi ihmisten suuhun ja sitten mä kysyin onko maistuvaa ja kumma ukko nauroi mulle korvaan ja

heräsin.  Isä ohitti paanan jarrua ja sitten taas nukahin.  Menin kanin luo.  Se oli Samuli ja jääny auton

alle eikä liikkunu.  Mä koitin sitä kepillä ja sen suusta tuli musta tyyppi.  Se sano että kärpänen päivää. 

Se teki pitkää vuoroa ja sillä oli mustat juhlan housut päällä.  Sitten vaan nukuin ja oltiin pihassa.

Isän johtaja oli televisiossa.  Se söi kaikkee ku ne kilpaili ruualla ja sen piti ottaa aina vaan lisää että sai voiton palloja putkeen.  

Isä sano että nyt se halkee.  Mä aattelin etä jos se halkee, ni sitte se ei enää pampota isää.

Naapurin Hanne kysy mitäs teet isona ja mä sanoin että mä en oikeen tiiä.  Mutta jos maailma menee hullusti, 

minä menen reunalle ja kattelen ku mulla on eväitä ja hieron valoa lamppuun aina ku sammuu.






ecce

 


”kasaan yhteen sen, mikä on nyt palasia, arvoitusta ja karmeata sattumaa” (nietzsche)

ja hirveä ...


Mikael Fortelius 

kuka

haastattelu





Pyrkylä




Omistettu kaikille niille kotimaani yhteenliittymille, jotka ovat tehneet hartiavoimin töitä pitääkseen allekirjoittaneen ahkerana murujen poimijana aineellisten asioiden pöytien alla, sekä isojen kenkien sivuilla, jättämällä ilman armoa tukimannan jakokekkereissä tai piilottamalla tuon murujen avulla tehdyn työn loiston näkymättömyyden sumuun. 

Tämän ikiaikaista toimintakulttuuria tukevan mätäkakun koristeena vielä pieni pilkka ja naseviksi viesteiksi tarkoitetut ohitukset, jotka nostavat hymyn monessa kermassa pyöritellyn ahmatin huulille, jonka bittien, bottien ja muiden rahapattien maksaman saavutussalkun sisällä on näinä päivinä monta sanaa eriarvoistumisesta ja jopa siitä, että se luonto, josta hän kuuli mediasta, on tuhoutumassa.  Miten ikävää salkun kannalta.


Missä yksi ihminen, siellä yksinäisyys. 

Missä kaksi ihmistä, siellä kohtaaminen, ilo tai erimielisyys. 

Missä kolme ihmistä, siellä alkaa vääntö ja kun joukko kasvaa ja vääntö väkevöityy moraali hälvenee: kehittyy kieli, jolla kielletään niin tapahtuvan.

Valta muiden yli voi tuntua valtavalta, mutta se vie lopulta jalat alta. Mitä jaloilla, muut juoksevat ja asfaltille tippunut perse saa sitä paremmat tarjoilut, mitä syvemmälle se on tiensä sulattanut.


Massa on saasteensa ansainnut.


Mox Mäkelä




kuollut sielu






  


    


 k u o l l u t   s i e l u




TUOHIKUUSSA PUKINPÄIVÄN AIKAAN

ПОСЛЕ ДОЖДИЦКА В ЧЕТВЕРГ ( = sateen jälkeen torstaina, venäläinen sananlasku)

 A short film, born 8.2.2022



The burning part of dead souls 

 A short film, born in February 2022



"Tie pöllyää allasi sakeana savuna..." (Nikolai Gogol, Kuolleet sielut)

ANDJUST / ajankohtaista











iltamat sivussa




Arvoisa verkkoiltamayleisö!


Näin valveutuneiden kuluttajien valtakauden oppi on olla tarjoamatta mitään pyyteettömästi,

 koska vain harva uskoo sellaiseen, eikä nykyään voi välttyä siltäkään, että joku pahastuu siksi, 

että myös maksua vastaan tyrkytettävät oheistuotteet puuttuvat kuvasta.   

Mitä tulee pahastumisiin, joskus se menee ihmisten maailmassa siihen, 

että katkotaan päitä ja murskataan sydämiä, kuten tehdään suurella intohimolla sodissa ja vainoissa 

(sivistyneempänä pidetyssä systeemissä osataan jo kiusata muilla tavoin 

ja pään katkomiset suoritetaan peleissä, sekä joka väliin 

valuneen viihteen avustamien mielikuvien maailmassa). 


Tämä iltamatupa on kuitenkin jotakin muuta, 

täällä voi briljeerauksen sivussa olla pientä pierun tuoksua, mutta sitä enemmän rytmin häkkyläreen hetkautuksia.

On väärin lausuttua ukkoa ja akkaa, lanttumaalta mukaan kutsuttua piikaa ja renkiä,  

sekä kylähullua, vanhalle ullakolle lemuavaa vanhaa ämmää, jonka kerrotaan käyneen happamaksi viiniksi Helsingistä. 


Suunvuoron lopuksi kaunis kiitoksen sana jo edesmenneille rytminiekoille, 

joiden osin karuista kohtaloista kerrotaan sivun alaosassa olevista linkeistä avautuvissa sisällöissä.  


Antaa mennä:



Talkoot



Torppa



Haaviston Mantan Helsinkiä



Hellä Helsinki





Leo Kauppi / Wikipedia  


Kuuno Sevander / Wikipedia


Viola Turpeinen / Wikipedia


Valto Tynnilä / Wikipedia


Oskar Nyström / Wikipedia


J. Alfred Tanner / Wikipedia

  





Poor Simple Things

 


osa 1

Poor Simple havahtuu omaan tylsään elämäänsä keskellä ei mitään,  

joten hän matkustaa kuolleen yritystoiminnan kylän läpi  

uuteen maailmaan jossa on kaikki...





osa 2

Poor Simple huomaa havahtuvansa omaan tylsään elämäänsä keskellä ei mitään,  

joten hän matkustaa kuolleen yritystoiminnan kylän läpi takaisin  

uuteen maailmaan jossa on kaikki.




Strange - Art













Strange - Art





24.2 - 8.3. 2020 Vdromen online elokuvateatterissa (ja sen jälkeen sivuston arkistossa), esiintyvään elokuvaan liittyvä haastattelu suomen kielellä:  

Haastattelija Jöns Carlson

JC:
Toimittaja tekee juttuja, joita ei sitä ennen ole (ARTI_CLES). Kirjailija taas sepittää juttuja, jotka hän keksii ja tarinoi (STORIES). Mutta runoilija ja taiteilija vain tekevät (POIESIS=rakentaminen, luominen tyhjästä). Mitä sanoisit siihen, että esität lyhyesti filmissäsi tyypillisen sokraattisen kysymyksen taiteessa? Tai missä on taiteen ja filosofian ero (en nyt tarkoita taidefilosofiaa).

Mox:
No hyvä, et kainostele aloituksessa.  Toimittaja, kirjoittakoon vaikka taiteesta, on markkinan perheestä, tietynlainen tavaratoimittaja, hän haalii myyntipöydille pikaelämän kausiherkut helposti sulavista aineksista.  Useimmat kirjailijat ovat toimittajia, kuten myös runoilijat ja taiteilijat.    
Niin.  Sokrates onkin mielenkiintoinen hahmo.  Pehmeään turkkiin tarttuu matkalta asioita ja kirppuja.   
Nyt kun elämme valikoivalla tyylitietoisuudella tasapainoa hakevaa  ja tietoteknisen tyhjyyden kuplilla kuorrutettua aikakautta kaaoksen reunalla, satiinikaupan ( =satiiri) ironinen (=rauta)  ovenkahva voi olla ainoa.joka jää käteen sellaisille, jotka haluavat jäsennellä kirppuja - myrkkymaljan lisäksi.   Itse olen saanut omani tipoittain.  Vanha perinne täällä Suomessa, kuolinmökkimuseoiden maassa.  Mikä sitten on taiteen ja filosofian ero.  Taide on lyhyempi.

JC:
Ajattelen, että kepponen, jonka nimi on practical joke (prank) saa joskus taiteen muodon. Silloin käytäntöä kommentoiva tai sitä hyväksi käyttävä vitsi kohoaa tekemisen tasolle ja tavallaan abstarhoituu leikkisästä yhteydestään ja saa vakavan rakennuksen muodon, Rakentaminen on taas poiesis, niinkuin runo rakentaa maailmaa oikeasti, eikä vain väsäten tai haalien. Miten näet tämän merkityksisen rakentamisen ja maailman typerien käytäntöjen suhteen?

Mox:
Jos "Strange - Art" -lyhytelokuvan kantateos, pitkä kuunnelmaelokuva "Strange" olisi talo, siinä olisi mm. eteiskuisteja, sali, ullakko, kylmäkellari ja aineettomana taustalla leijuva pihan huonokattoinen tallirakennus.  Mutta siinä olisi myös korkealle kohoava näköalatorni jossa on valeikkunat.  "Strange - Art" esittelee tätä tornia.   En tiedä  onko talo ja sen torni vakava leikkisän takana.  

JC:
Juuri noin. Vakava leikkisän takana! Klovneriassa vakava on eri tavalla osa leikkisää, ja siinä nauretaan eri tavalla. Onhan hauskoja veistoksia ja tauluja. Vaikka käytät surrealistisia keinoja et ole surrrealisti, vaan enemmän surrationalisti. Lévi-Strauss ei naurata. Mitä sanot: vaateripustimissa ja muovisissa tai ruostuneissa koukuissa on enemmän kuvanveistoa kuin noitien asuissa? 

Mox:
Mutta en siis tiedä onko vakava leikkisän takana.  Voihan se olla toisinkin päin.  Mutta nauru.  Se on mielenkiintoinen asia, koska se on itkua.  Liittyy ihmisenä olemisen paradoksiin, on lohtu ja rohto.  En ole juurikaan ajatellut mikä karsina minuun osuisi, mutta tuo sinun esiin ripustamasi diytieteellinen ismi on kyllä mielenkiintoinen. 
Rationaalinen huomioni liittyen siihen mikä ei naurata, on se, että sellainen noita, joka on epäakateeminen, voi ilolla ripustaa iltaisin koukkuun Lévi-Straussin alkuunpanemat housut (ja sehän naurattaa helppoja piirejä).  Mutta miten suhtautua siihen, että  "ihmislaji elää eräänlaisen sisäisen myrkytystilan vallassa" (Strauss)  Luontomme tuhoutuu kovaa kyytiä ja se näyttää olevan ihmiskunnalle vähemmän tärkeä asia kuin esim. journalistinen normibravuurin kertomus kahdelle aivosolulle: "kuka kuksi ketä".   Tässä kehyksessä käsitän oman olentoni suorittaman tehtävän oudon ja yksinäisen kauneuden.

JC:
Jos myrkytystila vallitsee, voisiko ajatella että elämä yleensä on interstellaarisessa biouniversumissa myrkytystilaan verrattava anomalia. Ei, koska erotamme myrkkyihin kuolemisen ja muunlaiset kuoleman toisistaan. Siis ei jää kuin hyvä elämä mittatikuksi? Ja hyvä elämä sisältää sopivan määrän oivallusta: mitä muuta?

Mox:
Anomalia tai normi.   Kun matkustaa mielessään tarpeeksi kauas pallosta, katsoo sitä kun se on vain pieni herne pimeydessä, ymmärtää olla yrittämättä ymmärtää liikaa.  
Astrid Lindgrenin fiktiivinen kakara "Vaahteramäen Eemeli", juoksee pihavajaan karkuun rajoja ja vuolee pienen teoksen.  Ehkä Astrid päätyi aikoinaan vuolemaan Eemelin samoista syistä.  Muutamat juoksevat karkuun, että pääsisivät kohtaamaan ihmisestä vapaan aukon, jossa oivallukset asuvat.  Sitten voi ajankulukseen veistää puusta, kasvattaa maasta tai  vääntää rautalangasta.  

JC:
Täytyykö sinun mielestäsi taiteilijan palata jälkiään vai riittääkö että ne jättää. Toisin sanoen voi olla kehittely, josta kyllä tietää että tässä on valtava lataus, koska yksityiskohdat ovat niin rikkaita, mutta ei sitä kaikkea voi ymmärtää. Esimerkiksi Roger Bacon.
Siis tietenkin Francis Bacon.

Mox:
Sekoittamalla munkit, maalarit, farkkumaakarit ja suorien sanojen puhujat, voidaan päästä samankaltaiseen kauniiseen  kakofoniaan, kuin sekoittamalla tiettyjä värejä keskenään, eli voi syntyä, hassua kyllä, valkoista, ikään kuin ei mitään, ja sen rinnalla dowshifting ja Konmari kalpenevat.  
Olen aina vältellyt teoksieni selittämistä ja työntänyt sanoja sen sijaan käsikirjoituksiin ja niistä röyhkeimmät  salanimellä julkaistuihin satiireihin. 
En tiedä kenen jalanjäljissä täällä pitäisi kulkea ja miten.  Oman lähimaastoni metsissä on paljon kallioilla kulkevia muinaisia polkuja, jotka piirtyvät selkeästi jäkälästä ja sammaleesta alastomina tiehyinä.  Siinä asiassa haluan kulkea kuten muut ennen minun aikaani ovat tehneet, sillä siinä asiassa on perusteltua viisautta.   Taiteen polku on oudompi, koska sen ulkoiset puitteet on ihmisen eläessä sosiaaliseen peliin sidottu.  Katso tuota luolatunkion vettä, johon on viskattu kultarahoja ja johon on vangittu muinaisten aikojen suuri surullinen lisko.  Toki senkin tulee olla onnellinen päästessään osallistumaan kulttuuriin, vaikkapa oman lajinsa katoamisen kustannuksella.        

JC:
Jonkinlaisia kaiteen kappaleita on tässä jo tarpeeksi. Voisitko ajatella kauneutta kuten Poe pelkkänä tunteen koholle saattamisena ilman mitään kustannuksia? Paitsi tietenkin koko elämä.

Mox:
Poe on kirjoittanut runon korpista.  Hän on liittänyt linnun kauhuihinsa, joten asiassa on vanha tuttu kauna.  Asun itse korppien naapurina.  Ne lentävät harva se päivä ylitseni karheasti raakkuen.  Kun itse käsittelen työssäni kauhuja, en voi luoda piruja minkään eläimen takkiin.  Ihmisen kulttuuri ja taide pitää usein sisällään ilmauksen omasta ylemmyydestään, vaikka muuta väittäisi.  Olen itse lähtenyt muualle, enkä voi  juurikaan puolustautua tässä järjestelmässä, puhumattakaan siitä, että voisin puolustaa tätä suuresti arvostamaani planeettaa, jonka kehoa ja sielua haavoitetaan lakkaamatta.

Pitkän kuunnelmaelokuvan "Vieras" / "Strange" kantateeman sivusto: idiot ibidem


Ekologiset aiheet: Paimenen Ranta



BOMB SAPIENS

POMMIN VARMA SUURpienipieniSUOMI



Sponsored by pikaruoka- ja energiajuomateollisuus sekä nopeasti vanhentuvan teknologian teollisuus.  
Myös tuki- ja liikuntaelimiin, sekä mielenterveyteen erikoistuneet hoitolaitokset ovat fiiliksissä uusista haasteista.




Pusunen





 


 "Tämä on kehitystä, myhäilevät köyhän kunnan tien reunalla tollottajat koreaa menoa katsellen." 



Elämänkuva






 © 

"Vanha mies meni lukusaliin ja otti käteensä sanomalehden"

käsikirjoitus, video, editointi, ääni : mox mäkelä



Food006






Food006

ruoan selitys, massan kassaa elävöittävä levitys 
& 
sanaa syövän automaattinen data 
   

remix versio  "food 00 - head data" -videosta
alkuperäinen käsikirjoitus / video / editointi / äänet : Mox Mäkelä
puhe: kone, käännöksen konekäännöksen tulkinta: kone